läpi repaleisen lokakuun ja kaljakorit vaa kilisee!!… tai jotain. Terve! Aika rientää aika rientää. Yritetään taas laittaa asioita tekstin muodossa järjestykseen ku ei oikeen nuppi enää pysty kalibroimaan tapahtumia viime päivityksestä.
Mulla on aina tää alottaminen nii hemmetin vaivalloista ni säästän hiusraajani ennenaikaiselta (turha toivo) vetäytymiseltä ja kerron teille päiväretkestämme eräänä sunnuntaina. Ollaan mietitty että meidän pitäisi ehdottomasti käydä enemmän kaupungin laidoilla etsiskelemässä itseämme ja nauttia tämän metropolin hedelmistä… taas lähti vähän harhailemaan. Ei mutta tosissaan tutkia paikkoja ja vaan lähteä johonkin aina kun vaan aikataulu antaisi myöden. Eräs sunnuntai siis lähdettiin Kingstoniin. Juu ei kaikki humoristit siellä, ei Jah' man maahan vaan tohon kaupungin etelä laidalle. Matkaevääks junaan leipää ja kaakaota, ilmakin suosi joten oli tosi hyvä fiilis. Noin puol tuntii junalla Waterloolta niin oltiin jo perillä. Kingston on jopa omaksi kaupungiksi verrattavissa oleva pienempi kaupunginosa lounais-Lontoossa. Aivan niin kuin suurkaupungin imagoon kuuluu, joki virtaa heleästi sen läpi, kuten: New York, Pariisi, Turku ja Valpperi! Helkkarin mukava paikka ja muutenkin perus perseen homettamisen rinnalla tosi hyvä päivä!
Seuraavan viikon perjantaina Susanna oli töissä ja minä heitin itseni vapaalle ja lähdin morottamaan kavereita New X:lle. Prinssi Albertissa istuskeltiin yli puoleen yöhön melko kivuttomasti. Viimeinen juna kotiin päin lähti puol yhden aikoihin johon minäkin sitten hyppäsin. Matka jatkui tukevin askelin suoraan Pipelineen, tietenkin. Siellä muutamat ja kun murulla oli työt pulkassa ni siitä sitte meillä jatkoille. Taidettiin tässä meillä nuokkua aamuun saakka ennen kuin viimiset lähti omiin koloihinsa tuhisemaan. Vihdoin saatiin myös juteltua kämppisten kanssakin avoimemmin. Toinen yläkerran pojista tuli joskus neljältä kotiin, muija kainalossa ja esitteli että "tässä on hyvä ystäväni se ja se" painoivat yläkertaan ja hetki myöhemmin sälli tuli alas ja sano "ei mulla oo hajuakaan kuka toi likka oikeen on, mutta hei. Mä oon ranskalainen!" Ai saamari! Täällä kämpillä on aina silloin tällöin pienet pirskeet tossa keittiössä noiden ranskaa puhuvien kesken. Ystävällisesti pyytävät aina mukaan mutta mun täytyy, uskokaa tai älkää, sanottava useimmiten, Ei kiitos. Ei yksinkertaisesti pysty viikolla riipomaan hirveesti kun Kankkusessa töiden tekeminen maistuu niin perseelle! Ja toiseksi, jos ryyppykavereina on 4-6 ranskankielistä niin ei aivan kaikki tarinat mee tässä kaalissa perille.
Tuttuja ohoi! Jokin aika sitten sain naamarissa viestin eräältä esikoulukaveriltani että Lontoon matka oli tullut varattua. Viime viikon tiistaina oli sitten jälleen näkemisen aika. Rauvolan Mikkohan se siinä! No oltiinhan me nyt nähty vaikka miten usein esikoulun jälkeenkin mutta halusin vain pitää hulluja jännityksessä. (toivottavasti ootte vielä kunnossa, aika jänskää eiks vaa!?) Maailman loppuun piti mennä että taas nähtiin (pubi Camdenissa). Oli helvetin mukava nähdä kyllä pitkästä aikaa ja jutella reppavia. Saimme myös kunnian tutustua hänen ystäväänsä joka oli lähtenyt pikkuselle matkaseuraksi. Toki myös TGI Fridays:in menut vilahti viikon aikana käsissämme sekä muutamat tupla votkat. Viime perjantaina vissii meikäläiselle jopa parit liikaa koska muistukuvat loppu illasta ovat taas kadoksissa. Käytiin mullekin uudessa rokki baarissa pohjois-Lontoossa vieraiden kanssa. Oli aika mukavan oloinen paikka taas sekin.
Viime viikon loppu olli tosiaan se Halloweeni. Multa meni ne bileet vähän ohi suun. En oo oikeen sellasta pukeutuja tyyppiä ja harmittaa nyt tällä kertaa aivan prkleesti kun oli jo asukin hommattuna mutta ylle se ei tällä kertaa noussut. Ehkä ens vuonna =) Tosiaan sen Mikko & kumpp. perjantai illan jälkeen oli hieman hölmö olo seuraavana aamuna, mutta mulla oli omasta toimesta peruuttamaton tapaaminen järjestettynä. Kello 12 aamulla kävin pitkästä aikaa tatuoitavana. Oli kivaa ensimmäistä kertaa antaa ihmisen pistellä sua neuloilla ihan hiton monta kertaa. Innolla jo taas odotan tän viikon lauantaita kun meen ottaa pikkusen lisää, ja sit ehkä viel vähän. Pistän kuvia ku tulee valmiimmaks. Sunnuntai illalla käytiin kattomassa yks keikka. 80 Matcbox B-line Disaster on bändin nimi, aika kovaa meininkiä. Enemmän pitäis vaan livenä käydä bändejä kattomassa. Meillä on liput seuraavaks, tuttuun ja turvalliseen VolBeattiin joulukuussa. Toivottavasti vielä jotakin sitä ennenkin!
En tiiä, täällä menee viikot niin pirun nopeesti vaikka ei mitää ihmmeellistä koko ajan tapahdukaan. Kait se siellä (jossain) on sama juttu. Me varattiin lennot nyt Suomeen 16.12 ja takas sitte tänne 9.1. ja tosta ajasta vika viikko ollaan Pyhällä, niinku viime vuonnakin, nyt ei vaan oo Enkku/Panama vahvistuksia mukana. Vähän jo salaa odotteleekin että pääsee taas hetkeks morjestelemaa tuttuja pitkäst aikaa!
Nyt alkaa toi vasemman käden nimetön jotenki väsymään tästä kirjottamisesta ni lopettelen tältä erää mut hei, KAIKILLE potkuja perseille taas multa henkilökohtasesti. Että jaksatte tän syys kaamoksen yli ja kohta taas kirjotellaa jotai uutta tänneki.
Se on morjes, kättä päälle ja tytöille pusut poskille, Peace!!
Päiviö & Susanna
No comments:
Post a Comment