Moroo. Mitä likat? Pistän välillä kans kirjottaen kuulumisia täältä kuumankosteasta Saaristosta.

Meille tulee tänää vieraita, Jihuu!! Jemppa tulee Hannan ja Kael:in (Hanna on Jennin päällikkö ja Kael sen äijä) kanssa muutamaks päiväks ihmettelemää tätä kyläpahasta. Ollaan puhelimessa juteltu mitä sitte tehtäis ja nyt taitaa olla niinpäin että
vieraat vie ja me paikalliset vikistää, ihan kivakin kyllä. Ollaan täällä kämppä ä siivoiltu ja hommattu lisä patjaa ja peittoa vaikka peitottakin melkee kyllä pärjäis ku täällä on nyt taas ollu ihan jees kelit. Pengottii tuolta komeron perältä se ilmapatja millä aikasemmatkin vieraat on nukkunu ja testattii että kaikki on kunnossa seuraavai varten, ei ihan. Se piru vuotaa. Ei pahasti mutta toivottavasti pariskunta ei joudu heräämään lattiamaton pehmeältä hyväilyltä =\

Mulla oli eilen taas tohtorin tapaaminen ja nyt sitte vihdoin ja viimein sain vihreen valon leikkaukseen ja se tulee ottamaan paikkansa 16.6 keskiviikkona. Oon aika innoissaa siitä kyllä, vaikka nyt näyttää siltä sitte että kesä voi olla vähän rauhallisempi ku ”normaalisti”. Noh, katotaa sitä sitte taas =) Mulla on sillo tiistaina leima-aika tossa hovihakkaamossa. Mulle alotettiin nyt muutama päivä sitte tohon hirvittävään rintakehään sellasta pientä tiimalasi/kukka-asetelmaa ja siitä puuttuu vielä vähän väriä ni se on hyvä hoitaa ennen ku kinttu on paketissa.


Käytiin kutsu saatuamme piknikillä viime torstaina sen Karin:in ja hänen ukkonsa kanssa. Ne on aika pro meiningillä mukana sellasessa retkeily/maaseutu/luonnonhelmassa olemis skenessä. Lähdettiin niiden luota Karinin Pololla noin tunnin ajomatkan päähän Surrey:hin tän isännän Krisnan kotikonnuille. Moottoritietä 40min, tieltä pois ja välittömästi maiseman muutos oli ihan mieletön. Oli lampai ja heossi, oli koerii ja lehmi. Ihan maalaisjuttuu ja oikeesti tuli hyvä fiilis! Hurautettiin sellaseen pikku kylään siellä metsän keskellä minne oli kuitenki hyväkuntonen asfalttitie ja kohta selvis että miks, punainen Verrari lipu kylänraittia vastaa ja talojen pihoilla oli Porssea ja Märssua vierivieressä, aikamoista. Takaluukusta ruoat kantoon ja lähdettiin tallustelemaan semmosta Robin Hood maista kärrypolkua ylös rinnettä. Pariskunnalla oli oikee sellanen opaskirja mukana ettei eksytä matkalla, eikä eksytty. Kiivettiin puolisen tuntia ja tiukka vasen sellaselle niitylle, aivan hemmetin hienot näkymät. Se oli ku telkkarista. Rinteitä, pusikkoa, niittyjä, metsää, kaikenlaista! nii ja viili kaneja pölähteli puiden alta ihan läheltä pakoon. Levitettiin viltti ja alettiin ottamaan ruokaa esille ja sitähän oli. Juustoja ja leipiä ja sitä ja tätä. Nää oli ottanu kyllä varman päälle että kaikille on jotain, NAM. Syöpöteltii aikamme mutta Susannan töiden takia piti lähtee sen isompaa kävelylenkkiä tekemättä mutta oli kyllä hienoo päästä pois täältä kaupungista, edes hetkeksi, ilmakin oli muuten paljon raikkaampaa hönkiä.

Kotimatka oliki sitte taas ihan toinen juttu. Tultiin sieltä metiköstä lähemmäs isompia teitä, aika reipasta vauhtia niinku täällä on tapana. Mä löysin jo tulomatkalla sellasen koko Euroopan tie Atlaksen ja jumitin sitä ihan totaalisesti koko ajan ja innosta puhisten unohdin liikkeelle lehtiessämme unohdin turvavyön. Joo oottakaa nyt=) Tultiin sieltä kylästä ylös ja alas, poikki peltojen ja sitte saavuttiin ensimmäiseen isoon risteykseen joka oli liikenneympyrä. Auto joka oli edessämme jarrutti yhtäkkiä ja Karin joutu myös painamaan jarrua ihan kunnolla mutta kuitenkin pyshdyttiin hyvin ennen etummaisen puskuria. Siinä samassa Karin sano että uuuh, that was a bit close. Sitte alko kuulumaa sellane Sskkrrriiiiiiiiiiiii…!!!!!!! ja PAM vitun isolla P:llä. Isäntä hurautti sellasen Fiat Scudon sinne Polon takalaatikkoon. Ja en tarvii olla ydinfyysikko että tajuaa että siinä oli kuuppa hetken hiukan kaffenporolla että wot ti hell!!?? Takalasi helähti murusina meijä niskaa sinne takapenkille ei kaikki tietenkää mutta parikourallista kuiteski. Mitäs siinä sitte muutaku ensin että onko kaikki kunnossa? Jotkut jotka mut tuntee nii tiettää etten mä ollun nii moksiskaa mutta tytöillä oli hiukan herkkähetki siinä aluks mutta ei siinä auttanu ku alkaa vaihtelemaa tietoja kuka ajo ja mitä ja minne. Siinä sitte selvis että Scudon voimasta Polo törmäs etummaisee Opelii ja siitä voimasta se pamahti Bemarii sen edellä =) ei prkl!! Polo oli kuitenki ”ajokuntonen” ni polliisi setä sano että jos haluutte ni voitte ajaa auton kotii ja niinhän me tehtii, ilman takalasia. Oli hauskoja ilmeitä liikkeellä ku ammuttii motaria menemää ja heiteltii kirsikan siemeniä takaluukusta ulos=). Jotenki sitä tuli taas sellane olo että ku ei koskaa oikee mitää satu;)

Siinä. Terveisii taas pirusti kaikille ja tosiaa Jussina sitte jossai!
Mad Love. Peace!!